Se, mitä toivoisin jokaiselle mahdollisimman paljon tähän päivään, on pyyteetön hyväksyntä. Hyväksyntä itseä ja maailmaa kohtaan. Mitä on pyyteetön hyväksyntä? Miten sen voi avata itsessään? Ja mitä se antaa?
Pyyteetön hyväksyntä = läsnäolo + hiljainen mieli + sydänyhteys
Kun olen pyyteettömän hyväksynnän olotilassa, en tuomitse, kritisoi, arvostele vaan tyynen rauhallisesti todistan sitä, mitä tapahtuu itsessäni tai ympärilläni. Se on tunnetasolla vapaana olemista – sitä, etten jää kiinni ajatusteni luomiin tai alitajunnastani nouseviin tunteisiin vaan annan niiden virrata lävitseni tarrautumatta tai lisäämättä niihin voimaa. Annan kaiken olla niin kuin on, ja siitä huolimatta olen omassa voimassani. En reagoi tunteitteni vuoksi vaan kuulen sydämeni äänen ja toimin sen mukaan, jopa toisin kuin tunteeni minulta vaativat.
Pyyteetön hyväksyntä on jotain sellaista, mitä maailma tarvitsee enemmän. Mitä me ihmiset, vanhemmat tarvitsemme. Ajattelepa jos sinulla on paha mieli ja ikävä olo jostain, mitä silloin tarvitsisit eniten? Mikä auttaisi sinua? Mikä tukisi? Mikä auttaisi sinua tekemään parempia valintoja ajatuksissasi ja teoissasi?
Pyyteettömän hyväksynnän ydin on läsnäolon voima itsessä. Voima olla omassa kehossa juurevasti, tukevasti, maahan nojautuen, elämään luottaen – luottaen siihen, että elämässäni on juuri ne asiat, joita syystä tai toisesta tarvitsen. Jos alan tuomita omaa elämääni, tuomitsen samalla itseäni. Miksi sinä…! Miksi et…!
Siihen kuuluu myös kyky kannustaa itseä, sellaisella hiljaisella tavalla, jossa katson itseäni ja elämääni, omaa vanhemmuuttani sydämeni kautta. Sinä pystyt, sinä osaat, sinä riität – teet juuri nyt, joka hetki, parhaasi. Ja se riittää.
Tie pyyteettömään hyväksyntään on tutkimusmatka itseen
Ja se ei välttämättä ole helppo. Kuitenkin se kutsuu meitä jokaista ennemmin tai myöhemmin. Yleensä sitä kovemmin, mitä enemmän omassa elämässä on haasteita. Usein nuo haasteet nostavat meissä esiin ensin taistelijan – tuon aggressiivisen puolen itsestämme, joka suojelee vihan voimalla ja estää samalla pääsyn omaan sydämeen ja sen viisauteen.
Kuitenkin tuon aggression alla piilee monia voimia, tunteiden virtoja. Kun annan itselleni luvan katsoa itseäni ja elämääni sydämeni kautta, nousee taistelijan sijaan pintaan usein suru. Suru jostain arvokkaasta, jonka koen menettäneeni ja josta koen olevani riippuvainen syystä tai toisesta. Kun annan itselleni luvan surra, voi virta tyyntyä rauhan ja läsnäolon tilaksi. Ja tuossa tilassa kuulen sydämeni äänen, sen johdatuksen yhä selkeämmin ja selkeämmin.
Pyyteetön hyväksyntä onkin omien kokemusteni katsomista sydämeni kautta, hiljaisella mielellä, läsnäolon tilassa. Se vapauttaa omista alitajuisista oletuksista, miten asioiden tulee mennä ja miten niiden kuuluu olla. Se myös vapauttaa tietoisen mielen odotuksista. Kun en odota asioiden sujuvan tietyllä tavalla, en reagoi tunnetasolla niin voimakkaasti. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että myöntyisin kaikkeen vaan ennemminkin valitsen tietoisesti ajatukseni ja tekoni. Reagoinnin sijaan olen omassa voimassani.
Matka pyyteettömän hyväksynnän tilaan ei tapahdu sormea tai edes kymmentä napsauttamalla. Se vaatii nöyrtymistä, itsetutkiskelua, tunnetyötä ja antautumista elämälle kerta toisensa jälkeen. Se vaatii itsen kuorimista kerros kerrokselta, jotta oma ydin voi paljastua itselle ja maailmalle yhä enemmän. Se on tutkimusmatka, joka kutsuu monia ja joille harva lähtee tietoisesti. Se on kuitenkin tie vapautumiseen ja voimaantumiseen, kasvu omaksi aidoksi itseksi – siksi, jota ytimeltäsi olet.
Sillä tutkimusmatkalla olen itse ja kutsun sinut matkalle mukaan. Jotta sinä voit askel askeleelta loistaa yhä enemmän aitona omana itsenäsi sisäisen turvan ja pyyteettömän hyväksynnän tilassa. Omassa voimassasi. Jolloin ojennat samalla mitä kaunisarvoisimman lahjan lapsellesi – luvan olla oma itsensä.
Artikkelin pääkuva: Photo Mix / Pixabay