Äitiys on yksi ihmiselämän suurimmista kasvumatkoista ja se voi olla matka omaan sisimpään ja elettyyn elämään. Rakkaus omiin lapsiimme on kuin portti omiin tunteisiimme eri ikäkausina; lastemme kasvu sylistämme taaperoksi, leikki-ikäisestä koululaiseksi ja murrosikäisestä nuoreksi aikuiseksi herättää omien tunteidemme tarinan. Jos omaa kasvuamme aikuisuuteen kannattelivat rakastavat ja turvalliset vanhemmat, saimme hyvät lähtökohdat omaan äitiyteemme.
Jos emme saaneet tukea ja turvaa omassa kasvussamme ja jäimme tunteidemme kanssa yksin, on tilanne toinen. Jos opimme pienenä, että tunteet eivät ole turvallisia ja sallittuja tai jos koimme psyykkiselle kestokyvyllemme liikaa, saatoimme oppia tukahduttamaan tunteemme. Ja omien lastemme kasvu voi tuoda nuo alitajuiset tunteet ja niiden taustalla olevat inhimilliset tarpeemme pintaan. Esimerkiksi oman lapsen tarvitsevuus voi herättää itsessä ärtymyksen ja vihan tunteita, kun omiin tarpeisiin kasvuiässä ei vastattu riittävällä tavalla.
Äitiys on kutsu aitouteen omien tunteiden kanssa
Äitiyden yksi tehtävä on tunteiden kanssasäätely eli lapsen tukeminen tämän tunteissaan. Mitä enemmän äitinä olen sinut omien tunteideni kanssa, sen helpompi minun on hyväksyä ja tukea myös lasta tämän tunteissa. Kun hyväksyn tunteeni arvokkaana osana itseäni ja löydän tarvittaessa myötätuntoa itseäni ja tunteitani kohtaan, on minun helpompi olla turvallinen ja hyväksyvä tuki lapselleni.
Äitiys onkin mitä suurimmissa määrin tunnekokemus. Vauvan ja pienen lapsen aitous tunteissaan kutsuu meitä aitouteen myös omissamme. Aitoudella tarkoitan sitä, etten yritä pyyhkiä tunteitani sivuun vaan haluan tunnistaa niitä ja niiden viestit itselleni, kun tilanne sen sallii. Mitä esimerkiksi ärtymykseni kertoo? Mistä tarpeestani se viestii? Ja miten voisin edes pienesti tänä päivänä täyttää tarvettani? Tai jos se ei ole juuri tänään mahdollista, milloin voin sen tehdä?
Aitoudella tarkoitan myös sitä, että tunnistamisen lisäksi sallin itseni tuntea tunteet tilanteeseen sopivalla viisaudella. Viisautta on joskus pidätellä tunne väliaikaisesti ja siirtää sen kokeminen parempaan hetkeen. Joskus se on tunteen intensiteetin kehollista hillitsemistä. Ja joskus sen aktivointia esimerkiksi hengityksellä, jotta se pääsee virtaamaan ja vapautumaan kehosta.
Aitous tunteissa on rehellisyyttä itseä kohtaan. Sallimalla tunteet arvokkaana osana omaa elämää, osoitan itselleni hyväksyntää ja rakkautta. Olen niin arvokas, että sallin itseni olevan tunteva ja tarvitseva.
Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä helppoa. Jos alitajunnassamme on hermostollisesti vahva uskomus, että tunteet ovat ikäviä ja tunteminen väärää tai jopa vaarallista, ei ole helppoa sallia itselleen tunteiden kirjoa. Onkin eri asia tuntea tunne kuin analysoida ja pyörittää sitä ajatuksillaan. Yliajattelu ja rationalisointi on yksi tapa vältellä ja tukahduttaa tunnekokemus. Ja tiedäthän, mitä tapahtuu, kun paine kattilassa kasvaa tarpeeksi isoksi… kun autonominen hermosto ylivirittyy tarpeeksi, se purkautuu tavalla tai toisella. Toisaalta jos tunnekokemukset ylittävät oman psyykkisen kestokyvyn voimakkuudellaan tai jatkuvuudellaan, voi autonominen hermosto alivirittyä: olosta tulee toivoton, lamaantunut, apaattisen tunnoton ja raskas.
Tunnetaitoa voi oppia
Mutta! Koskaan ei ole liian myöhäistä, eikä koskaan myöskään liian aikaista 😊. Tunteet ovat vain tunteita ja niiden kanssa voi tulla sinuiksi. Ja tunnetaitoa voi aina harjoitella ja oppia. Oli tilanteesi millainen tahansa ja tuntisit mitä tahansa – aina on toivoa. Se, mitä koet nyt, ei tarvitse olla sitä, mitä koet tulevaisuudessa. Sinun on mahdollista muuntaa tunnetilaasi, vapauttaa kehostasi raskaat tunteet, jotta olostasi tulee keveämpi, virtaavampi ja valoisampi.
Ensimmäinen askel tässä on ajattelun askel. Valinta siitä, että otat vastuun itsestäsi ja hyvinvoinnistasi ja siihen vaikuttavista tunteistasi. Tähän liittyy myös kysymys siitä, tarvitsetko tässä tukea ja mistä voit sitä saada. Tämä on erityisen tärkeää, jos käyt läpi akuuttia mielenterveyden haastetta.
Toinen askel on herätellä itsessäsi olevaa myötätuntoa. Jos paras ystäväsi olisi sinä, mitä sanoisit hänelle? Mitä toivoisit hänelle? Miten kenties lohduttaisit häntä? Mitä hyvää ja kaunista näkisit hänessä ja hänen äitiydessään? Entä hänen elämässään? Ja miten tuo hyvä voisi kannatella häntä äitiyden kasvumatkalla?
Kolmas askel on harjoitella tunnetaitoa kenties jonkun tukemana, esimerkiksi näin:
- istahda itsesi ja kehosi äärelle
- vahvista yhteyttä kehoosi (tunne se silmät kiinni päästä varpaisiin sekä sitä kannatteleva alusta)
- kysy itseltäsi pitämällä huomiosi kehossasi, mitä minä tunnen nyt?
- huomioi ja hyväksy kehossasi olevat tuntemukset esimerkiksi kiittämällä niitä (esimerkiksi ”kiitos tästä tuntemuksestsa rinnassani”)
- tunnista ja tunne tunteesi; tässä voi auttaa tunteen tunnistaminen esimerkiksi suruksi ja esimerkiksi aktiivinen hengitys tai Emotional Freedom Technique
- kysy itseltäsi ja tiedosta tunteen taustalla olevat tarpeesi (jos kannat kehossasi paljon tunnekuormaa, kokemasi tunne ei välttämättä kerro tämänhetkisestä tarpeestasi; se haluaa tulla kohdatuksi ja vapautetuksi)
- päästä irti kokemuksestasi erityisesti ajatuksissasi (tässä voi auttaa tietoinen anteeksi antaminen tilanteelle ja itselle): tällöin et luo ajatuksillasi vastaavaa tunnetta uudestaan
- vahvista vielä yhteyttä kehoosi viemällä huomiosi siihen ja sen jälkeen ympäristöösi: mitä kuulen, mitä näen?
- salli itsellesi hyvä ja toimi tarpeesi täyttämiseksi sopivalla hetkellä
Neljäs askel on elää, harjoitella, mokata, elää, harjoitella… 😊 ja sallia tämä itselle, kuten sallisimme sen parhaalle ystävällemme. Ja muistaa vanha sanonta, kukaan ei ole seppä syntyessään. Aina on mahdollista. Aina on toivoa. Aina on tie johonkin parempaan, vaikkei se siltä juuri nyt tuntuisi.
Sydänvoimaa äitiyteen -kurssilta tunnetaitoa
Koska äitiys on mielestäni yksi elämän tärkeimmistä asioista, olen luonut Sydänvoimaa äitiyteen -kurssin. Kurssi on tarkoitettu niille äideille, jotka haluavat vahvistaa tunne- ja itsemyötätuntotaitojaan ja luottamustaan itseensä tärkeässä elämänvaiheessaan. Kurssin luomiseen motivoivat omat haastavat kokemukseni oman äitini ja äitiyteni kanssa ja ne opit, mitä hain itseni tueksi äitiyteni matkalla. Kurssi on luotu sinulle, jotta sinä voit kokea iloa, onnistumista ja merkityksellisyyttä omassa äitiydessäsi.
